Monday, November 21, 2016

Life


Eilen tuli kokeiltua uutta ruokalajia, nimittäin pestopastaa. Mä oon ollu koko ikäni todella nirso ja pelänny uusien makujen testaamista. Oon monta kertaa itkenyt lautasen edessä, kun oon pelänny uuden ruuan maistelua. Jos joku ois mulle ehdottanu pari vuotta sitten peston kokeilua, oisin varmaan paennut paikalta vilkkaasti. Arttu lisäsi pastaan kirsikkatomaatteja ja tuoretta basilikaa mukaan. Aterian koostumus säikäytti ensin, mutta onneks en lopettanut siihen. Maku oli hyvä ja voisin kokeilla toistekin. Olin tosi ylpeä itsestäni, sillä alan pikkuhiljaa voittaa pelkoni ruokaa kohtaan.

Aloin eilen miettimään, miten paljon mun elämä on muuttunu parin vuoden sisällä. Muistan sinkkuaikoina ja työttömänä kun sitä söi vaan kaikkee ällöä mikroroskaa ja todella ykspuolisesti (oon tosi huono tekemään itelle ruokaa ja oon ollu tosi nirso), janojuomana tyyliin kaljaa ja tupakkaa meni yli aski päivässä. Kuvottaa ajatuskin silloisesta elämäntyylistä! Joskus saatto mennä monta päivää pelkällä paahtoleivällä ja nuudeleilla. Mun ruokavalio on muuttunut vähitellen kuuden vuoden aikana, ja viimeisen vuoden aikana ehdottomasti parempaan suuntaan. Oon vehnää vähentäny aika paljon ja pyritään Artun kanssa tekemään ruoka aina tuoreista aineksista. Pastasta en ole pystynyt kokonaan luopumaan, mutta sitä ei enää kuitenkaan joka aterialla käytetä. Vatsa ei ole enää ollut niin turvonnut, eikä pahoinvointi vaivaa. Mun painokin on noussu monipuolisuuden mukana ja olo tuntuu terveemmältä. Salilla juoksemisesta ym en vieläkään perusta, mutta ratsastuksen aloitin ja tallille pyöräilee yhteensä 20km. On se sekin liikuntaa :)

(Yesterday I tried a new meal, pesto pasta. I have been my whole life very picky about new flavours. I have cried infront of my plate, because I have been so scared to try out something new. If someone would have suggested to try out pesto, I would have run away as quickly as possible. Arttu added some cherry tomatoes and fresh basil to our pasta. I was a bit frightened of the texture, but I am glad I did not give up. I liked how it tasted and I could try it again. I am so proud of myself! I am winning my fears.

After my new flavour try-out, I started to think how my life has changed during these past two years. I remember when I was single and unembloyed, I ate only disgusting microwave meals and my diet was very unilateral. I drank beer and smoked more than one case of cigarettes in a day. I feel sick of my lifestyle of that time! Some days I lived with only toast and noodles. My diet has changed a lot since then. I have decreased my use of wheat and Arttu and I make our dinners out of fresh ingredients. I have not stopped eating pasta, but I don't use it in every meal anymore. My stomache is not swollen and I don't feel sick all the time. I have gained a lot of weight and I feel healthier. I don't go to gym etc, but I started riding horses and I ride my bike 20km to the stables and back. It's exercising aswell!


Alkoholia oon pyrkiny vähentämään sen jälkeen, kun muutettiin Artun kanssa yhteen. Välillä huonolla menestyksellä, välillä hyvällä. Käyn edelleen ulkona silloin tällöin näkee kavereita, mutta ei mulla sinne enää mitään suunnatonta hinkua ole. En voi sietää krapulaa, ja mielestäni oon todella rasittava humalassa. Vaikka tupakkaa en enää arkena juuri poltakaan, tulee tupakoitua viihteellä. Se on ällöttävää ja haluan tavasta eroon. Miusta kotona on tosi mukavaa olla viikonloppuisin vaan kultin kainalossa, katella leffoja ja tehdä hyvää ruokaa, tai sitten pelailla Lord of the Rings Onlinea. 

Oon viime aikoina ehkä vähän erakoitunutkin kotiin, mutta aina ei jaksa olla sosiaalinen. Yritän keskittyä itseeni vaikean masennuskauden jälkeen. Aion lopettaa amiksen ja hakeutua avoimeen yliopistoon lukemaan historiaa. Oon tosi kiitollinen Artulle tuesta mun opintojen suhteen! Aion hakea valintakokeellakin ensi keväänä Tampereelle, mutta jos ei nappaa, niin ainakin avoimen kautta se on mahdollista ilman koetta. Tää mahdollisuus on piristäny mun mieltä viime aikoina.

(I have tried to decrease my drinking after we moved in together with Arttu. Sometimes with great success, sometimes not. I still go out to see my friends but I have no spesific need to drink alcohol anymore. I can't stand hangover and I think I am so irritating when I am drunk. Even though I don't smoke daily anymore, I still smoke when I drink. It is disgusting and I want to get rid of it. I just love to stay at home in the weekends with my sweetheart and watch movies and make great food - or play Lord of the Rings Online.

Lately I have gone into some sort of seclusion, but I don't think I always have to be social. I am trying to focus on myself after a difficult period of depression. I am dropping out of vocational school and start studying history in open university. I am so grateful to Arttu for his support on my studies! I will try to apply to university in Tampere next year, but if I don't get in, I can still get in through open university. I am so pleased with this opportunity, it has really cheered my up.)


9 comments:

  1. You're looking really well Sara! "The couple that cooks together, stays together" - I think there is something so wonderful about cooking and eating healthy and delicious meals together. My husband and I were quite unhealthy but now make an effort to put nothing but home-cooked meals on the table, with lots of vegetables. We feel better for it. We still have our vices, wine is one of them! x

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you Porcelina! I definitely agree, cooking together is always time-well-spent :)

      Delete
  2. Minäkin oon todella nirso, mutta kokeilen aina kaikkea avoimella mielellä. Osittain ihan vain siksi, että olen niin kyllästynyt siihen samaan ruokaan mitä aina syön.. Pasta + jauheliha tai riisi + kana. Muu ei oikein maistu. Valmisruokakin on minusta pahaa. Olen pikkuhiljaa yrittänyt totuttaa itseäni perunaan kaikenlaisissa muodoissa mutta ei se oikein onnistu. Möh.

    Mulla on nyt vähän kakka kausi menossa, tuntuu etten onnistu koulussa mitenkään ja loputtomat epäonnistumiset alkaa tuntua vähän raskailta. Mulla alkaa työssäoppiminen ensi viikolla, mutta kaikkialta vastataan ei. Tuntuu että kaikki muut onnistuvat noissa koulujutuissa helposti, mutta mulle kaikki kaatuu päälle. Oon itekin miettinyt koulun lopettamista, mutta ei mulla oikein mitään varasuunnitelmiakaan ole. Onneksi minullakin on tuo heila niin ei tarvii ihan yksin näiden asioiden kanssa painia. Te ootte Artun kanssa niin söpöjä <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä oon (keitettyä) perunaa maistellu viimeksi ala-asteella, ja traumatisoiduin niin paljon sen koostumuksesta ja mausta etten oo sen jälkee siihen ennää koskenut :D Paljon on hommaa vielä tehtävä uskalluksen suhteen, mutta pikkuhiljaa :)

      Onpa harmi kuulla, että kouluhommat menossa tuohon suuntaan :/ Mä olin ite siinä vaatetusompelijapuolella, ja menin itse työssäoppimaan ala-asteelle ja olin mukana niin normitunneilla kuin tekstiilitunneillakin, siihen tarvitsi vain perusompelutaitoja. Löytyskö sullekin ala-asteelta työssäoppimispaikkaa? :)

      Delete
    2. Minä taas rakastan perunaa ja jos poikaystävä olis samaa mieltä, niin pottua syötäs joka ruualla :D Inhoon itekin koulun perunoita, ne oli ihan poikkeuksetta kumiperunoita enkä syö ollenkaan eilisen päivän perunoita, koska nekin maistuu pahalle mutta tuoreet (makeahkot ja jauhoiset) keitetyt perunat voin kanssa on nam. Ja perunamuussi on kans ihan ok ja lohkoperunat ja valkosipulikermaperunat ja aurajuustokermaperunat :D

      Olin penskana vähän ronkeli (enemmänkin siksi että vanhemmat osti meille vaan sitä valmisruokaa kotiin läpi viikon, viikonloppuna oli ehkä oikeeta ruokaa, joka kyllä maistui) ja sen takia sitten varsin laiha, mutta nykyään on vähän päinvastainen ongelma kun teillä, että en voi syödä samaa ruokaa enempää kuin 2 kertaa peräkkäin. Varsinkin pastan kanssa on niin, että sitä tulee tehtyä makaronilaatikkoa koska siitä riittää moneksi päiväksi mutta jo siinä vaiheessa kun se pitäs lämmittää seuraavana päivänä mikrossa, ei enää tee mieli syödä. Pasta maistuu vaan tuoreena. Muussakin tapauksessa haen vaihtelua ja yhteen aikaan kun syötiin jauheliharuokia niin paljon (kastikkeet, lihapullat, murekkeet, makaronilaatikot, kaalilaatikot) niin sitten kyllästyin siihen niin pahasti, ettei sitä ollut moneen kuukauteen ollenkaan :D Nyt sitä voi taas sillon tällöin syyä kaalilootassa ja jauhelihakeitossa.

      Bonuksena aloitin kokeilemaan randomkasvisruokia ja tuli testattua Mifu-rakeet (ihan ok, en oo ostanu toiste), nyhtökaura (löträsin bbq-soossilla niin kuin pulled porkin ja hyvää oli) ja Härkiksen, joka oli niin hyvää kasvispihveinä, että ostin sitä jo toistekin. Sitten tein soijarouhekeittoa, mutta vaikka se oli muuten hyvää, niin ehkä ennemmin laittaisin bologneseen kun keittoon, josta se soijan maku puski vähän liikaa läpi. Viimesimpänä testasin lakritsijogurtin, jota uppos kahdessa päivässä naamaan litran verran. Sitten kun jaksas lähtee Prismaan hakemaan lisää :D

      Luulen että aika iso merkitys tuolla eri ruokien testaamisella on siinä, että pitää joko luottaa omiin kokkaustaitoihin tai olla joku toinen, joka osaa oikeasti tehdä ruokaa. mikä tahansa maistuu pahalle, jos sitä ei valmista kunnolla. Hätävaraks on myös hyvä olla se mies, joka ei ole ronkeli ja syö vaikka ne pihvit ekayrittämällä vähän kärvähtäiskin :D

      Delete
    3. Mie en pysty ikinä uudelleenlämmittää pastaa myöskään, sen pitää olla aina tuoretta. Makaronilaatikko seuraavana päivänä uudelleenlämmitettynä maistuu aivan kaamealle :D
      Mie teen mieluiten uusia kokeiluja itse, että tiedän, mitä ruuassa varmasti on, tai seuraan vierestä ku mies tekee (se on aika hyvä ruuan laitossa). Ravintolassa oon aika ajoin pulassa ku mun pitäs tietää tasan tarkkaan miltä ateria näyttää ja mitä siinä on, että uskaltaisin tilata :D Yleensä siksi sitä ottaa vaan pizzan :D

      Delete
  3. Ihanaa että aiot lähteä yliopistoon opiskelemaan historiaa! :D mielenterveyskin tykkää, kun teet päivisin jotain mistä oikeasti pidät! :) toivottavasti nappaa ne pääsykokeet Tampereella, vaikka mieluusti minä teidät täälläkin pitäisin :D haha!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hih toivotaan :) Mua se Tampere on niin pitkään vetänyt puoleensa, että kiva ois ainaki yrittää :)

      Delete
  4. Well done for deciding on a healthier life and your choices. I'm stuck in a rut still for a number of reasons but I hope to get better the way you are

    https://retrocasual.wordpress.com/

    ReplyDelete

Polite comments make my day!

Go raibh maith agat!

Yours sincerely,
Sara Kristiina

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...