Wednesday, November 11, 2009

Lumikinokset jo täälläpäin. Ja vihdoinkin innostus kirjoittamiseen nousi!

Olipa ihanaa, kun kävin hakemassa lehdet postilaatikosta. Suuret lumikinokset jo peittivät puunoksia ja pientareita ja mantuja. Näytti etupihan koivikko lumotulta maailmalta! Joka paikka kiilteli ja välkehti, eikä siitäkään huolimatta kylmä kipristellyt. Kuten alapuolella olevista kuvista näkyy, oli melkoinen näkymä. Tosin vielä upeampaahan se oli omin silmin nähdä.


Tänään käväisin myös kirpputorilla. Tein jälleen löytöjä, mutta äidilläni oli käteistä vain seitsemisen euroa, joten yhden liivimekon minä vain sain. Siellä oli muitakin upeita mekkoja ja hameita ja paitoja, mutta ensi kerralla hankin niitä sitten.

Olen tosin sitä mieltä, että näytän tuossa mekossa piikatytöltä! On tuo mekko kyllä ihan söpö siitä huolimatta. Käy baskerini kanssa erinomaisesti.

Nyt minun tekisi mieli kovasti juoda glögiä. Kuumaa glögiä. Harmi vain, kun sitä ei meiltä nyt löydy. On niin jouluinen olo.

Ja olen ylpeä itsestäni, kun olen päässyt jälleen vauhtiin romaanini kirjoittamisessa. Alussahan minä vasta olen, mutta olen saanut hieman kokeilla ruotsinkielen taitojani. Meinaan vain sitä, että toinen päähenkilöistäni, Oskar, on puoliksi ruotsalainen, joten hän välillä sutkauttelee ruotsinkielisiä sanoja puheessaan. Ihan vain välillä saattaa nurista itsekseen.

Pidän kovasti luomistani hahmoista, vaikka itse sanonkin. Eritoten Konstasta, tuosta majavannäköisestä, sympaattisesta baarimikosta. Vaikka Konstaa ei tässä tarinassani paljoa esiinnykään, vain parissa kappaleessa sivumainintoina, on se minulle siitä huolimatta hyvin yhtä tärkeä hahmo kuin muutkin. Ja hyvin suunniteltukin. Olen luonut kaikille hahmoilleni elämäntarinat, vaikka ei heitä välttämättä paljoa tässä esiinnykään, eikä välttämättä heidän tarinoitaan tässä edes millään lailla kuvailla. On vain helpompaa kirjoittaa hahmon luonteesta ja sanomisista.

Toinen hahmo, josta pidän kovasti, on Harri. Harri on siis tarinani päähenkilö. Hän on niin ihana ja herttainen! Ehkä olen ihastunut häneen liiankin paljon. Niin, olen outo. Mutta minulla on hänestä selkeä mielikuva, hänen ulkonäöstäänkin. Häntä ei tosin komeaksi voi sanoa. Hänestä voisi käyttää sanaa "soma". Ehkä outo sanavalinta aikuiselle miehelle, mutta sitä Harri on.

Aiemmin olin suunnitellut tarinani tapahtumat USAan, mutta jotenkin tuntui paremmalta, että henkilöt olisivat suomalaisia/suomenruotsalaisia. On paljon helpompaa kuvailla Suomea, kun en kerran ole USA:ssa koskaan käynyt. Valitsinkin USA:n vain sen takia, kun sinne käy niin mainiosti tuo 1950-luku, kellomekot ja seurapiirikutsut. Ehkä tuollainen outo "stereotypia" on tullut elokuvien kautta, esimerkiksi elokuvasta Far from Heaven. Niin, ehkäpä näin. Kuitenkin, on helpompaa kirjoittaa Suomesta.

Nyt minun täytynee mennä tekemään läksyjä ja lukemaan huomiseen englannin sanakokeeseen. Palailen kuitenkin pian!

Tuesday, November 10, 2009

Kävin kirpputorilla~

Löysin kirpputorilta vaikka sun mitä, mutta varani eivät riittäneet ihan kaikkeen. On se kumma, kun sieltä tekee vaikka mitä löytöjä vasta silloin, kun ei ole varaa kaikkeen. Mukaani kuitenkin tarttui upeakuosinen tunika, vaaleansininen poolo ja nätti kukkahame. Ei tosin löytynyt kellohameita taaskaan. On se harmi.

Katsoin tänään elokuvan "Miehen Kunnia". Ei ollut ehkä sitä parhaimmistoa, mutta päättyi yllättävästi. Olin kuvitellut lopun ihan toisenlaiseksi, ja muutenkin koko elokuvan. En kuitenkaan aio sen päälle nauhoittaa, sen verran upeita mekkoja oli Virve -tytöllä siinä elokuvassa!

Laitoin palautetta Finnkinolle, josko he voisivat laittaa DVD-jakeluun elokuvat "Rikas Tyttö" ja "Jälkeen Syntiinlankeemuksen". Saa nähdä, toteutuuko harras toiveeni.

Ulkona on muuten nyt melkoisasti lunta. En usko, että se enää tuosta sulaa. Tulee ainakin jouluksi suuret kinokset, mikä sopii minulle hyvin.

Palailen, kun tulee jälleen jotain mainitsemisen arvoista.

Monday, November 9, 2009

Jos sitä huomenna kävelylle tuonne lumen keskelle pääsisin..

Tekee mieli lähteä kävelylle. Tosin olen hieman kipeänä, niin en pysty. Aamulla oli kauhean huono olo, joten en kouluun mennyt. Ja nyt koskee päähän. En ylläty, jos sairastun vielä tuohon nyt riehuvaan sikainfluenssaan.. Katsottiin äidin kanssa se "Vain Sinulle" -elokuva tänään, jossa näyttelee mm. Helena Kara, Tapio Rautavaara ja Olavi Reimas. Se on aivan mahtava! Se loppu koskettaa väkisin sydäntä..

Outoa, että tuolla on lunta! Nyt on todella jouluinen olo. En pidä lumesta, mutta joulun aikaan sitä saa olla. Tosin eihän nyt vielä joulun aika edes ole, vasta marraskuussa mennään, mutta siitä huolimatta.

Eilen en muistanut katsoa sitä elokuvaa "Sininen Kuu".. Heräsin liian myöhään. Harmittaa kyllä. 30-luvun fantasiaelokuva olisi varmasti ollut mielenkiintoista katsottavaa! Illalla tuli kuitenkin se "L'Atalante", ranskalainen elokuva 30-luvulta. Se oli hyvin kaunis elokuva!

Nyt tulee kahden seuraavan viikon aikana jälleen paljon elokuvia, tiistaina ja keskiviikkona ja viikonloppuisin. Ihanaa kun ensi sunnuntaina tulee elokuva, jossa on paljon Cole Porterin sävelmiä, sekä näyttelijöinä Fred Astaire ja Rita Hayworth! Ensimmäinen Fred Astaire -elokuva, jonka näen! En malta odottaa. Tosin olisi jännää, jos tulisi joskus vaikkapa Astaire/Ginger Rogers -leffa.. Steppausta!

On nauhoitettavaa rutkasti! Pitäisi ehkä paremmin ostaa tyhjiä VHS-kasetteja, että takaa varmasti videon toimivuuden.. Ärsyttää vieläkin se "Pää Pystyyn Helena".. Luojan kiitos sain sen silti katsottua, vaikka välillä ei näkynytkään kuva ja ääni vain kuului. Onneksi loppu siitä sitten toimi erinomaisesti.

Seilailevaa tekstiä.. ~

Ajattelin kirjottaa ihan vaan jotain, mitä mieleen tulee. Saa nähdä, millasta tekstiä saan aikaan tällä kertaa. Kirjakielellä mennään? Selvä homma.

Täytyy kyllä sanoa, että Olavi Reimas on komea mies. Oli komea mies, ehkä paremmin. Mutta kyllä hän elää valkokankaalla. Ja televisioruudussa. Tekee mieleni katsoa nimittäin elokuva "Vain Sinulle", jossa Olavi näyttelee hassunhauskaa tohtoria. Tapio Rautavaarakin seikkailee mukana.
On se jännä, miten ennen vanhaan miesnäyttelijät olivat komeita. Nyt kun kahtoo suomalaisia elokuvia, niin siellä ei ole ketään oikeasti komeaa miestä. Ei sellaisia, kuin esimerkiksi juuri Olavi Reimas, Ekke Hämäläinen tai Tapsa. Tai Martti Katajisto, Leif Wager..

Ei ole edes toista Lasse Pöystiä! Lasse oli hyvin suloinen olento, silloin nuorena. Katsoin juuri tänään Lassen tähdittämän elokuvadokumentin "Miss Eurooppaa etsimässä." Se oli ihana, etenkin kun siinä oli hurjasti missejä ja kuolasin heidän ihania kellomekkoja ja pukuja. Lasse oli yhtä suloinen kuin ennenkin.
Harmittaa, kun ei ollut Lassea enää näyttelemässä Helena -sarjan viimeisessä osassa, "Pää Pystyyn Helena", Lennua (sain kuin sainkin sen katsottua, vaikka se pätkikin). Lasse näytteli siinä Helenan toisiksiviimeisessä osassa "Näkemiin, Helena!" sitä Lennua niin vakuuttavasti, että siitä ihan liikuttui.

Tuon vikan Helena -elokuvan Lennu, Pertti Weckström ei ollut jotenkin .. Jotain siinä oli vialla! Ei Lennun rooliin saa muita laittaa kuin Pöysti.. Pöysti vain näyttää niin Lennulta! Ja Pöystin surulliset kasvot liikuttavat kovin..

Päivin rooliin valittu Maija Karhi, tuossa viimeisessä Helena -elokuvassa oli hyvä! En edes huomannut heti että se ei ole sama mitä edellisessä elokuvassa. Ja hänen ääni oli samanlainen ja ilmeet ... Hän oli mainio!!
Tekee ihan mieli lukea nämä Aino Räsäsen Helena-romaanit. Ainakin Lennuksi kuvittelisin Pöystin.. En Weckströmiä, ei ei ei.

Nyt olen lukemassa - edelleen - tuota Leifin kirjaa. Olen vasta puolessa välissä. Vaikka tuntuu, että olisin lukenut sitä koko ajan koulussa, en vaan pääse silti siinä eteenpäin. Junnaan vaan tuossa puolessavälissä. Mutta ei se mitään, tuo kirja on niin ihana että voisin lukea sitä vaikka koko loppuelämäni. Ei haittaa, vaikka se ei loppuisi koskaan. Leifin omin sanoin kertoma tarina.. Jännittävää!
Nyt en keksi sanottavaa. Joo, mun elämään ei näköjään nyt muuta mahdu, kuin nuo elokuvat.. ja Pöystit ja muut!

Wednesday, November 4, 2009

Pikkujouluja odotellessa. Ja harmittaa, kun ei löydy inspiraatiota kirjoittamiseen!

Oli ihanaa tänä aamuna astella ulos. Oli mukavan kylmä ilma - ei liian kylmä, mutta sopivan viileä. Talitintit olivat kokoontuneet meidän pyykkitelineen luokse ja lentelivät sen ympärillä. Yksi linnuista jopa kävi koputtelemassa ikkunaan, mutta lensi nopeasti pakoon, kun huomasi minut.

Olen ollut hyvin jouluisalla mielellä viime päivät. Tänäänkin pukeuduin punaisiin: punainen villapaita, punainen fleecekaulaliina ja punainen baskeri. Ja unohtamatta ihanaa punaista huulipunaani! Kuuntelen tälläkin hetkellä Sinatran laulamia joulukappaleita ja juon glögiä. Täytynee kehitellä jotain pikkujouluksi..

Vanhempani lähtevät Roomaan joulukuussa ja minä joudun jäämään kotiin. Epäreilua. Joulun aikaan Roomassa on varmasti upeaa! Mutta uskon, että näen varmasti kuvista, millaista siellä on siihen aikaan vuodesta. Täytynee miettiä vielä joululahjoja. Tiedän, mitä äidilleni hankin, mutta muut hankinnat ovat hämärän peitossa. Onhan tässä aikaa miettiä vielä!

Minulla on koulua todella vähän tässä jaksossa, mutta silti tuntuu siltä, kuin ei olisi aikaa kirjoittaa kirjaani. Voisinhan minä koulussa niillä neljän tunnin hyppytunneilla kirjoittaa, mutta en kehtaa varata kirjaston tietokoneita käyttööni neljäksi tunniksi. Muutkin haluavat varmasti niitä käyttää. Olen ennen kuljettanut omaa läppäriäni mukana, mutta se on kovin vaivalloista. Minulla on kuitenkin todella helppo luku kirjoitettavana tällä hetkellä, joten ehkä ensi maanantaina voisin toimia näin ja kirjoittaa sen neljän tunnin ajan.

Tekee hirveästi mieli kirjoittaa fanfictionia, mutta inspiraatio ei vain iske. Neil Sedakan kappaleita kuunnellessa syntyy pieniä inspiksiä, mutta ne eivät ole kovinkaan ... mielenkiintoisia. Haluaisin kirjoittaa muutakin kuin romanttista lässytystä. Dramaattista ja traagista. Minusta ei vain ole siihen.

No, palailen.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...