Wednesday, November 11, 2009

Lumikinokset jo täälläpäin. Ja vihdoinkin innostus kirjoittamiseen nousi!

Olipa ihanaa, kun kävin hakemassa lehdet postilaatikosta. Suuret lumikinokset jo peittivät puunoksia ja pientareita ja mantuja. Näytti etupihan koivikko lumotulta maailmalta! Joka paikka kiilteli ja välkehti, eikä siitäkään huolimatta kylmä kipristellyt. Kuten alapuolella olevista kuvista näkyy, oli melkoinen näkymä. Tosin vielä upeampaahan se oli omin silmin nähdä.


Tänään käväisin myös kirpputorilla. Tein jälleen löytöjä, mutta äidilläni oli käteistä vain seitsemisen euroa, joten yhden liivimekon minä vain sain. Siellä oli muitakin upeita mekkoja ja hameita ja paitoja, mutta ensi kerralla hankin niitä sitten.

Olen tosin sitä mieltä, että näytän tuossa mekossa piikatytöltä! On tuo mekko kyllä ihan söpö siitä huolimatta. Käy baskerini kanssa erinomaisesti.

Nyt minun tekisi mieli kovasti juoda glögiä. Kuumaa glögiä. Harmi vain, kun sitä ei meiltä nyt löydy. On niin jouluinen olo.

Ja olen ylpeä itsestäni, kun olen päässyt jälleen vauhtiin romaanini kirjoittamisessa. Alussahan minä vasta olen, mutta olen saanut hieman kokeilla ruotsinkielen taitojani. Meinaan vain sitä, että toinen päähenkilöistäni, Oskar, on puoliksi ruotsalainen, joten hän välillä sutkauttelee ruotsinkielisiä sanoja puheessaan. Ihan vain välillä saattaa nurista itsekseen.

Pidän kovasti luomistani hahmoista, vaikka itse sanonkin. Eritoten Konstasta, tuosta majavannäköisestä, sympaattisesta baarimikosta. Vaikka Konstaa ei tässä tarinassani paljoa esiinnykään, vain parissa kappaleessa sivumainintoina, on se minulle siitä huolimatta hyvin yhtä tärkeä hahmo kuin muutkin. Ja hyvin suunniteltukin. Olen luonut kaikille hahmoilleni elämäntarinat, vaikka ei heitä välttämättä paljoa tässä esiinnykään, eikä välttämättä heidän tarinoitaan tässä edes millään lailla kuvailla. On vain helpompaa kirjoittaa hahmon luonteesta ja sanomisista.

Toinen hahmo, josta pidän kovasti, on Harri. Harri on siis tarinani päähenkilö. Hän on niin ihana ja herttainen! Ehkä olen ihastunut häneen liiankin paljon. Niin, olen outo. Mutta minulla on hänestä selkeä mielikuva, hänen ulkonäöstäänkin. Häntä ei tosin komeaksi voi sanoa. Hänestä voisi käyttää sanaa "soma". Ehkä outo sanavalinta aikuiselle miehelle, mutta sitä Harri on.

Aiemmin olin suunnitellut tarinani tapahtumat USAan, mutta jotenkin tuntui paremmalta, että henkilöt olisivat suomalaisia/suomenruotsalaisia. On paljon helpompaa kuvailla Suomea, kun en kerran ole USA:ssa koskaan käynyt. Valitsinkin USA:n vain sen takia, kun sinne käy niin mainiosti tuo 1950-luku, kellomekot ja seurapiirikutsut. Ehkä tuollainen outo "stereotypia" on tullut elokuvien kautta, esimerkiksi elokuvasta Far from Heaven. Niin, ehkäpä näin. Kuitenkin, on helpompaa kirjoittaa Suomesta.

Nyt minun täytynee mennä tekemään läksyjä ja lukemaan huomiseen englannin sanakokeeseen. Palailen kuitenkin pian!

No comments:

Post a Comment

Polite comments make my day!

Go raibh maith agat!

Yours sincerely,
Sara Kristiina

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...